perjantai 14. marraskuuta 2014

Ajatuksia äitiydestä...

Viime aikoina olen miettinyt yllättävän paljon äitinä olemista. Kun lapset olivat ihan pieniä, niin kieltämättä silloin oli aika useinkin hermot kireällä. Yövalvomiset, itku-potkuraivokohtaukset yms. olivat arkipäivää. Siltikin olen lähes aina nauttinut kotona olosta ja lasten kanssa olemisesta. Meillä on molemmat lapset olleet todella helppoja vauvaiässä (yöheräilyistä huolimatta), joten siinä mielessä olen ollut onnekas. Synnytykset ovat menneet loistavasti, imetykset sujuneet, ruoka maistunut aina lapsille, kasvu mennyt käyrien mukaan jne. Saankin olla erittäin kiitollinen, että minulla on kaksi näin ihanaa lasta! Nyt kun heitä katsoo, niin voi että he ovat kasvaneet. Minun "vauvani" on jo 3 vuotta ja isompi vauva 4. Tuntuu jotenkin, että vasta nyt sitä on havahtunut siihen kuinka ihanaa lasten kanssa on. Toki vieläkin on hermot kireellä joskus, mutta pääasiassa olen nauttinut äitiydestä enemmän kuin koskaan. Ehkä työ tietyllä tavalla tasapainottaa sitä, että jaksaa taas kotona olla lasten kanssa. Kyllä sitä silti välillä haikailee jos voisi taas kotiin jäädä. 

Tällä viikolla sain olla kotona kahdestaan tyttäreni kanssa, sillä hänelle sattui pieni onnettomuus viime viikolla, jolloin hän kaatoi kiehuvaa vettä jalalleen. Jalkaan tuli aika pahat toisen asteen palovammat ja lähes viikon siinä pidettiin sidettä. Kuitenkin hän koko ajan leikki normaalisti ja oli oma reipas, pirteä itsensä. Sitä oikein ihmetteli, kuinka lapset voivat toisella hetkellä itkeä aivan hulluna ja hetken kuluttua kikattavat ja temmeltävät kuin mitään ei olisi tapahtunut! Lapset elävät niin hetkessä! Meillä olit todella ihana viikko Fionan kanssa ja sitä oikein huomasi uusia piirteitä omassa lapsessaan! Ei sitä todellisuudessa töiden jälkeen siinä iltahätäkässä oikein kerkeä tarpeeksi lapsia huomioida, niin nyt oli ihana kun ei ollut muuta kuin aikaa toiselle. Me maalasimme, kävimme ostoksilla, laitoimme ruokaa yhdessä ja luimme kirjoja. Tänään Fiona oli sitten ekaa kertaa päiväkodissa ja todella mielissään esitellyt kaikille omaa laastaroitua jalkaansa :D 

On se äitiys vaan niin ihanaa.Yhtäkään hetkeä en antaisi pois. Joka päivä kun lapset juoksevat kotiin tullessaan vastaan pusujen ja halien kera, sitä tuntee itsensä niin tärkeäksi <3. 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti