keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Keskiviikkoillan pohdintoja...

Onkohan kukaan muu kanssani samaa mieltä siitä, että kesä tuli ja meni aivan liian nopeasti? Nyt alkaa olla aamuisin jo niin kylmä, että auton tuulilasi on jäässä ja saa alkaa kaivelemaan talvitakkia varastosta. Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Tavallaan se on sääli, sillä tuntuu välillä, että esimerkiksi lapset kasvavat aivan liian nopeasti, viikonloput menevät pikakelauksena, ihanat hetket rakkaiden ystävien kanssa vilahtavat ohi silmänräpäyksessä, puolison kanssa kuulumiset vaihdetaan pikaisesti päivän jälkeen, ihan kuin olisi kiire johonkin. No tottakai; kiire seuraavaan päivään. Ihminenhän aina odottaa jotain. Kai se on luonnollista, ettei osata täysin elää hetkessä. Ainahan sitä odottaa milloin mitäkin; joulua, kesää, ulkomaanmatkaa tms. Sisäinen kellomme tikittää jatkuvasti ja ihminen etsii uusia tuulia, uusia kujeita ja uusia virityksiä elämäänsä ;) Ainakin jotkut. Toiset sitten taas tallaavat paikallaan, vatvovat menneitä ja miettivät, josko koskaan rohkaistuvat tekemään elämässä asioita, joista haaveilevat ja joista nauttivat. 



Olen saanut hyvinkin läheltä seurata molempia. Masentunut tuttava, joka on heittänyt jo ajat sitten elämän merkityksen romukoppaan, joka ei edes yritä tehdä mitään asioiden eteen vaan junnaa paikallaan. Ystävä, joka on aina haaveillut juoksevansa maratonin ja ryhtyi monen vuoden tauon jälkeen harrastamaan juoksua ja tottavie aikoo juosta sen maratonin! Ystävä, joka puski sisulla koulun ennätysajassa läpi (vieläpä huippu arvosanoilla), saaden kaksi lasta siihen väliin. Tuttava, jonka elämä koostuu lähinnä siitä, että hän vatvoo muiden ongelmia, eikä muista elää omaa elämäänsä. Tuttava, joka aina muistaa ne elämän negatiiviset asiat. Näitä riittää. Meitä on moneksi. Jokainen meistä on oma yksilönsä. 



Itse olen sitä mieltä, että kun tilaisuus tai houkutus tulee kohdalle, siihen on tartuttava. Jos elämässä pelkää liikaa häviämistä, riskejä ja menetyksiä, niin ei sitä tule koskaan tehtyä mitään! Itse olen aikamoinen sisupussi joissain asioissa ja joissain taas en todellakaan. Vaikka kuinka tuttavani sanoisivat, että ei tuosta taas mitään tule, niin se oikeastaan vain puskee minua eteenpäin. Miksen voisi onnistua? Jos en minä onnistu, niin kuka sitten? Jos en minä tartu tilaisuuteen, niin kuka?



Kaikkien olisi aina välillä hyvä ihan oikeasti elää niissä pilvilinnoissa ja vetästä ne vaaleanpunaiset lasit päähänsä. Se saa meidät ihmiset heräämään eloon omista kotikoloistamme. Se saa meidät unelmoimaan asioista, jotka toivottavasti jonain päivänä saavutammekin. Itse haaveilen tällä hetkellä monistakin asioista...ehkä jotkut niistä ovat toisille itsestäänselvyyksiä. Esimerkkinä oma koti. <3 Se on seuraava haave, joka on tarkoitus myös toteuttaa kohtuu pian. 



Matka kohti haaveita voi välillä olla kivinen ja varmasti vastaan tulee ylä- ja alamäkiä. Mutta kun pitää mielessä vain sen, mitä lopussa on, niin saa voimaa myös jaksaa sinne loppuun asti. Välillä voi pysähtyä luvan kanssa tankkaamaan. On se tankkaus sitten ystävän antama tuki tai puolison läheisyys ja turva. Näin pienin etapein on helpompi päästä eteenpäin ja lopulta saavuttaa se, mistä on aina haaveillut. 



Tässäpä tälläisiä ajatuksia näin keskiviikko iltaan.. :) 


4 kommenttia:

  1. Ihania ajatuksia <3. Kiitos. Naita tarvittiin. :)

    Ja oon samaa mielta: pilvilinnat tekee hyvaa jokaiselle! Ja siina on se sivuvaikutus, etta ne saattaa vahingossa toteutua ;) jopa ne "mahdottomat" asiat... elama on IHMEITA TAYNNA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, kohti "mahdotonta" on välillä ihan hyväkin pyrkiä !!! koskaan ei tiedä mitä siitä seuraa ;)

      Poista
  2. Olipa ihana kirjoitus, sä osaat kirjoittaa hirmu hyvin! Ja sait kyllä taas ikäväkertoimet kasvamaan sekä tekstillä että kuvilla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.. joskus ajatuksia virtaa kohtuu helposti ja toisinaan tulee niin tökstöks tekstiä ettei tosikaan :D en hirveän syvällisiä ole halunnut blogissani pohtia mutta välillä kai niitäkin tulee tänne.. ajatuksen virtaa..

      Poista