tiistai 28. lokakuuta 2014

Joulua kohti

Joulua kohti ollaan selvästi menossa. Sen huomaa siitä, että ihmiset alkavat olla tietyllä tapaa hieman kireitä, lahjoja mietiskellään, kiirusta tuntuu olevan ja kalenterit on buukattu täyteen jouluun asti. Sitten sitä -joulurauhaa- kestää sen pari päivää. Kaiken sen stressin ja hikoilemisen, lahjojen paketoimisen, leipomisen ja ruoanlaiton jälkeen huokaistaan. Maataan sohvalla, luetaan hyvää kirjaa ja syödään rasia jos toinenkin suklaata. Välillä tulee miettineeksi, onko kaikki sen stressaamisen arvoista? En väitä, että kaikki ihmiset toimisivat näin, mutta tunnen kyllä läheisesti tämänlaisia ihmisiä; esimerkiksi äitini. Vielä jouluaattonakin hän passaa muita, tiskaa astioita kymmenettä kertaa, oikoo pöytäliinan kulmia ja hymyilee nätisti kameralle ja koittaa peittää väsymyksestä syntyneitä silmäpusseja pakkelin alle. Rakas äitini. 



Semmosia me ihmiset vain ollaan... Vai ollaankohan sittenkään? Voisikohan niitä tapojansa muuttaa? Ihmisiin on monesti iskostunut ajatus, että synnymme sellaisiksi kuin olemme. Mitä minä tavoilleni voin? Minkä minä luonteelleni voin? Itse olen pikkuruisen eri mieltä. Ajattelen, että ihminen voi muuttua. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kyllä. Sitä varten täytyy ensin löytää omat heikkoudet ja vahvuudet, miettiä mistä elämässään haaveilee ja mitä haluaa tavoitella, mitkä ovat omat arvot. Vasta näihin vastattuaan voi ylipäätään tietää, mitä tavoitella, minkälaiseksi ihmiseksi haluan. Se mitä ihminen ajattelee, siksi hän tulee. Jos esimerkiksi ajattelet, ettet kuitenkaan saa kokeesta hyvää numeroa, todennäköisesti et saakkaan. Alitajuisesti luet huolimattomasti tenttiin ja lopputuloskin on sen mukainen. Sen sijaan jos ajattelisimme, että minähän saan tästä hyvän numeron ja näytän myös muille, että onnistun.! Lähtökohta on tällöin jo täysin erilainen ja alitajuisesti myös luet tenttiin tehokkaammin. Siksi meidän tulisikin alunperin pyrkiä muuttamaan erityisesti niitä negatiivisia ajatuksia itsessämme ja kääntää ne positiivisiksi. 




Varmaan kaikille on tuttuja päivät, jolloin kaikki menee pieleen. Mistä se johtuu? Todennäköisesti siitä, että jos yksi asia tuntuu menevän huonosti, me heijastamme sen myös kaikkeen muuhun. Kaikkeen. Vaikka todellisuudessa ne tänään huonolta tuntuvat asiat, olivat eilen täysin okei. Ihmisluonto on sellainen :). Huhheijaa.. ajatukset lähtivät taas vähän seikkailemaan. No eipä se mitään. Joskus on kiva pohdiskella.




Muuten asiasta toiseen.. pakko jakaa vinkki rauhattomien lasten vanhemmille ja muillekin ;). Olen saanut öljyjen käytöstä niin paljon iloa, etten malta olla kertomatta niistä myös teille. Monet tuttavani, jotka ovat aloittaneet eteeristen öljyjen käytön ovat laittaneet niin ihanaa palautetta omista kokemuksistaan. Eräs ilta meidän lapsukaiset olivat hieman villeinä. Juoksivat ympäri taloa ja huusivat kilpaa. Vielä sängyssä tämä pelleily jatkui, eikä edes iltalaulu rauhoittanut lapsia. Huuto pikemminkin yltyi. Päätin kokeeksi laittaa peace and calmingia, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on juuri rauhoittamiseen. Olen aiemmin käyttänyt sitä jonkin verran lähinnä itselläni. Nyt sivelin öljyä lasten jalkapohjiin ja korvan taakse. Toivotin hyvät yöt ja lähdin huoneesta. Noin viisi minuuttia ja vallitsi täysi hiljaisuus! Okei, ei siinä. Ajattelin, että jos se kuitenkin olisi vain sattumaa. Testasin samaa toisena iltana, tällä kertaa laitoin jo iltapalalla jalkapohjiin öljyä. Sänkyyn nukahtivat lähes samantien! Uskomaton, miten tehokas vaikutus voi olla parilla pisaralla öljyä. Siksi suosittelenkin lämpimästi kaikille, jotka joutuvat esim. valvomaan pikkulasten vuoksi öitä tai muuten vain kaipaavat rauhoittumista. Itse parhaillaan tuoksuttelen p&c:tä diffuuserin kautta. <3 Olen kuullut, että monet käyttävät tätä myös esim. adhd hoidossa tukena. 




Toinen tämän hetkinen suosikkiöljyni on Lavender. Sen tehokkaan vaikutuksen olen huomannut jo ajat sitten akneihoni hoidossa. Nyt olen päässyt testaamaan sitä palovammoihin, mustelmiin ja haavereihin. Meidän Fiona poltti sormensa leivänpaahtimessa. Hetken pidimme sormea kylmän veden alla, jonka jälkeen laitoin tipan lavenderia sormen päähän. Illalla kun kysyin, onko sormi enää kipeä, niin en edes osannut sanoa mikä sormi oli palanut. Fionakaan ei muistanut, mikä sormi oli kyseessä. Ja siis aluksi siihen oli tullut selvä punainen rakkula! Toisena päivänä Fiona löi päänsä sohvan kulmaan ja siihen tuli kunnon kuhmu ja mustelma. Laitoin heti lavenderia otsalle ja päivällä kun katsoin niin koko kuhmu oli lähtenyt pois, eikä mustelmaakaan enää ollut. Mieheni vielä sanoi, että siinähän jo oli mustelma. Miten se voi lähteä muka pois?! Niinpä :D En tiedä oikeasti mitään parempaa luontaista hoitoa kuin nämä öljyt! Siksi suosittelen niitä lämpimästi.


Täältä voit helposti tilata öljyjä. Itselle luodaan ns. tili, joka on täysin maksuton. Näin saat tunnukset itsellesi ja pääset tilaamaan öljyjä aina kun haluat. Jos myöhemmin todella innostut öljyistä niin sinulla on mahdollisuus liittyä myös kuukausitilaajaksi (er-jäseneksi), jolloin teet tilauksen kerran kuussa ja kerrytät itsellesi samalla bonuspisteitä, joilla saat tilattua myöhemmin ilmaisia öljyjä. :)

Tilinteossa tärkeää on katsoa, että laittaa aloitussivulta jäsen kohtaan täpin ja laittaa suosittelija kohtaan sponsorin ja värvääjän tunnukseksi numeron 1932781. Näin sinulla on mahdollisuus saada tuotteet tosiaan sen 24% ovh hintoja edullisemmin :) 

Kerron mielelläni lisää tai jos tilinluomisessa tulee ongelmia niin minulle voi laittaa sähköpostia janna.huusko@gmail.com

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Keskiviikkoillan pohdintoja...

Onkohan kukaan muu kanssani samaa mieltä siitä, että kesä tuli ja meni aivan liian nopeasti? Nyt alkaa olla aamuisin jo niin kylmä, että auton tuulilasi on jäässä ja saa alkaa kaivelemaan talvitakkia varastosta. Jotenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kulkee. Tavallaan se on sääli, sillä tuntuu välillä, että esimerkiksi lapset kasvavat aivan liian nopeasti, viikonloput menevät pikakelauksena, ihanat hetket rakkaiden ystävien kanssa vilahtavat ohi silmänräpäyksessä, puolison kanssa kuulumiset vaihdetaan pikaisesti päivän jälkeen, ihan kuin olisi kiire johonkin. No tottakai; kiire seuraavaan päivään. Ihminenhän aina odottaa jotain. Kai se on luonnollista, ettei osata täysin elää hetkessä. Ainahan sitä odottaa milloin mitäkin; joulua, kesää, ulkomaanmatkaa tms. Sisäinen kellomme tikittää jatkuvasti ja ihminen etsii uusia tuulia, uusia kujeita ja uusia virityksiä elämäänsä ;) Ainakin jotkut. Toiset sitten taas tallaavat paikallaan, vatvovat menneitä ja miettivät, josko koskaan rohkaistuvat tekemään elämässä asioita, joista haaveilevat ja joista nauttivat. 



Olen saanut hyvinkin läheltä seurata molempia. Masentunut tuttava, joka on heittänyt jo ajat sitten elämän merkityksen romukoppaan, joka ei edes yritä tehdä mitään asioiden eteen vaan junnaa paikallaan. Ystävä, joka on aina haaveillut juoksevansa maratonin ja ryhtyi monen vuoden tauon jälkeen harrastamaan juoksua ja tottavie aikoo juosta sen maratonin! Ystävä, joka puski sisulla koulun ennätysajassa läpi (vieläpä huippu arvosanoilla), saaden kaksi lasta siihen väliin. Tuttava, jonka elämä koostuu lähinnä siitä, että hän vatvoo muiden ongelmia, eikä muista elää omaa elämäänsä. Tuttava, joka aina muistaa ne elämän negatiiviset asiat. Näitä riittää. Meitä on moneksi. Jokainen meistä on oma yksilönsä. 



Itse olen sitä mieltä, että kun tilaisuus tai houkutus tulee kohdalle, siihen on tartuttava. Jos elämässä pelkää liikaa häviämistä, riskejä ja menetyksiä, niin ei sitä tule koskaan tehtyä mitään! Itse olen aikamoinen sisupussi joissain asioissa ja joissain taas en todellakaan. Vaikka kuinka tuttavani sanoisivat, että ei tuosta taas mitään tule, niin se oikeastaan vain puskee minua eteenpäin. Miksen voisi onnistua? Jos en minä onnistu, niin kuka sitten? Jos en minä tartu tilaisuuteen, niin kuka?



Kaikkien olisi aina välillä hyvä ihan oikeasti elää niissä pilvilinnoissa ja vetästä ne vaaleanpunaiset lasit päähänsä. Se saa meidät ihmiset heräämään eloon omista kotikoloistamme. Se saa meidät unelmoimaan asioista, jotka toivottavasti jonain päivänä saavutammekin. Itse haaveilen tällä hetkellä monistakin asioista...ehkä jotkut niistä ovat toisille itsestäänselvyyksiä. Esimerkkinä oma koti. <3 Se on seuraava haave, joka on tarkoitus myös toteuttaa kohtuu pian. 



Matka kohti haaveita voi välillä olla kivinen ja varmasti vastaan tulee ylä- ja alamäkiä. Mutta kun pitää mielessä vain sen, mitä lopussa on, niin saa voimaa myös jaksaa sinne loppuun asti. Välillä voi pysähtyä luvan kanssa tankkaamaan. On se tankkaus sitten ystävän antama tuki tai puolison läheisyys ja turva. Näin pienin etapein on helpompi päästä eteenpäin ja lopulta saavuttaa se, mistä on aina haaveillut. 



Tässäpä tälläisiä ajatuksia näin keskiviikko iltaan.. :)