torstai 11. syyskuuta 2014

Flunssakausi päällä!

Nyt tuntuu olevan enemmän tai vähemmän liikkeellä nuhakuumetta. Meidän Benjamin (4v.) tuli eräs yö makuuhuoneeseemme ja sanoi, ettei ääntä lähde. Henki vinkui ja oli selvästi hieman ahtaalla. Kävin "öljykätköstä" hakemassa Thievesia ja sivelin sitä laimennettuna kaulalle. Jäin kuuntelemaan nukkuvaa lasta ja hetken kuluttua rohina lakkasi ja henki kulki paremmin. Seuraavana päivänä jäin pojan kanssa kotiin ja sitten nousi lämpöä päivän mittaan. Sivelin Limeä (kuumeen alentaminen) ja thievesia (tulehdukset) jalkapohjiin ja rintakehälle pariin otteeseen ja seuraavana aamuna oli täysin terve poika! En todellakaan usko, että kyse olisi vain sattumasta. Meillä harvemmin kuume menee koskaan päivässä ohi! Olipa ihana laittaa eilen Benjamin päiväkotiin terveenä! 

Itse myös sain osani flunssasta ja olen ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä. Harmikseni Thieves loppui kesken. Olen sitten vain lepäillyt, juonut hunajateetä ja laittanut peppermintia ohimoille (pään jomotukseen) sekä kitalakeen (kurkkukipuun) ja lukenut todella mielenkiintoista kirjaa. Jospa sitä huomenna olisi vihdoin työkunnossa.. ainakin toivon niin! 


Rakas Benjamin <3

Asiasta toiseen.. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erääseen seikkaan.. Yksi asia, joka tuntuu olevan suomalaisten kohdalla enemmän sääntö kuin poikkeus on negatiivinen asenne kaikkeen. En missään nimessä halua yleistää tätä koskemaan kaikkia, sillä se ei edes pitäisi paikkaansa! Mutta tuntuu, että nykyisin valitetaan jokaikisestä asiasta, josta vain pystyy. Saako siitä jotain ihme tyydytystä, että haukkuu kaikkea ja kaikkia?! Jos pyydetään apua, ollaan heti sanomassa, että on tässä nyt vähän kiireitä katsotaan sitten joskus. Jos kerrotaan innoissaan jostain uudesta ideasta/harrastuksesta tms. niin saat vain osaksesi olankohautuksen. Jos sataa vettä valitetaan kun on paska ilma. Jos paistaa aurinko, valitetaan että onpas kuuma! Jos kerrotaan omista haaveista toiselle, hän lyttää ne takuuvarmasti: "Siitä mitään kuitenkaan tule. Varaudu pahimpaan." Miksi varautuisin, miksi pelkäisin pahinta, miksi minun pitäisi ajatella, ettei tämä kuitenkaan onnistu!?

 Voimakkain asia päällä maan on mielestäni usko! Usko on voima, joka monessa suhteessa kantaa meitä eteenpäin. Jos ei olisi uskoa, niin kaikki tuntuisi jokseekin merkityksettömältä. Ainakin omalla kohdallani. Minä haluan elää, haaveilla, uskoa ja pyrkiä toteuttamaan ne haaveet. En kaipaa ketään sanomaan, ettet sinä kuitenkaan onnistu. Sehän nähdään!!!  Ja niinkuin sitä sanotaan, että jos ympäröi itsensä positiivisilla ihmisillä, niin positiivisuus tarttuu väistämättä myös itseen. Tämän olen huomannut. Sama pätee negatiivisiin ihmisiin; tämän olen myös huomannut. Jatkossa aionkin entistä enemmän pyrkiä olemaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka todella kunnioittavat toista, antavat toisten haaveilla ja toteuttaa haaveitaan, kannustavat eteenpäin, tulevat vastaan kun pyytää apua. Sellaisia, jotka antavat toisen olla vapaasti oma itsensä tuomitsematta jonkun tietyn asian vuoksi. Näistä tälläisistä ihmisistä saa niin paljon voimaa ja minulla onkin ollut ilo tutustua viime aikoina aivan ihaniin ihmisiin <3 !! 







1 kommentti:

  1. Kiitos ajatuksia herattavasta kirjoituksesta. Sulla on aivan ihana ja niin kaunis blogi. Kiitos! <3

    VastaaPoista